Rakennusten kiinteistöveron porrastaminen

energiatehokkuuden ja lämmitystavan mukaan
23.2.2010

Uudisrakennusten ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden lisääminen on nykyään yleisesti hyväksytty periaate. Vuoden 2010 alusta lukien on valtakunnallisia rakentamismääräyksiä uusien rakennusten energiatehokkuuden osalta merkittävästi tiukennettu.

Uusien rakennusten energiatehokkuus tulee jo sitovien rakentamismääräysten kautta koko ajan paranemaan. Helsingin kaupunki on sen lisäksi ilmoittanut tavoitteekseen määräystason ylittämisen  siltä osin kuin rakentaminen tapahtuu kaupungin omistamalle maalle, ja näinhän Helsingissä pääosin tapahtuu.

Pientaloista sen sijaan valtaosa rakennetaan Helsingissä yksityiselle maalle. Uusien pientalojen rakennuttajia motivoidaan jo nyt Helsingin rakennusvalvontaviraston toimesta ylittämään vallitseva normitaso.

Suurempi ja vakavampi kysymys kuin uudet rakennukset on olemassa oleva rakennuskanta. Tällä hetkellä on korjaushankkeeseen ryhtyvän omassa harkinnassa, miltä osin rakennusta korjattaessa halutaan samalla parantaa sen energiatehokkuutta. Käytännössä rakennusvalvonta ohjeistaa jo nyt harkitsemaan korjaustoimia myös energian säästämisen kannalta.

Kiinteistöveron porrastaminen tai verosta kokonaan vapauttaminen energiatehokkuuden korjausten vauhdittamiseksi herättää monia kysymyksiä. Jotta tällaista toivottua vaikutusta voitaisiin saada, tulisi taloudellisen verohyödyn olla melko huomattava. Tyypillisen rintamamiestalon kiinteistövero Helsingissä on tontin koosta riippuen 400 euroa +/- 20 %.  Ei tällä kiinteistöveron tasolla kovin suuria kannusteita energiaremonteille ainakaan vanhassa pientalokannassa pystytä luomaan.

Myös kaupungin oman vuokratalokannan osalta on vaikea kuvitella, että omissa kiinteistöyhtiöissä aikaistettaisiin energiataloudellisia korjauksia sillä perusteella, että kiinteistöveron määrä alenee. Kiinteistöveron tuottohan tulee kaupungille.

Työryhmän esitys ei Helsingin kaupungin kannalta ole taloudellisessa mielessä erityisen tehokas. Uusien rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa nopeammin ja kaupungille vähemmän kustannuksia aiheuttavalla tavalla muilla keinoin.

Kyllä energiakorjausavustukset ovat tulevaisuudessakin ainoa oikea keino tarpeellisten korjausten aikaansaamiseksi.

Ehdotettu kiinteistöveron porrastusmenettely aiheuttaisi myös  melkoisen hallinnallisen työn. Pitäisi selvittää eri rakennusten energialuokat ja lämmitystavat. Seikkojen rekisteröiminen on hallinnallisesti raskas ja kallis työ. Lisää työtä saattaisi muodostua tilanteissa, joissa energiatehokkuusluokitus jouduttaisiin viranomaistoimin tarkistamaan. Lopputuloksen ainakin Helsingin osalta olisi verotulojen pienentyminen ja hallinnallisten menojen kasvu.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että ministeriön työ olisi tämän projektin osalta paras lopettaa ja suunnata resurssit tuottavampaan työhön.

KAUPUNGINVALTUUSTO
17.6.2009

Aluksi joitakin kommentteja perinteisesti liittyen tilintarkastajien loppuraporttiin.

Raportissa on todettu, että:

- joulukuun kirjanpitoon on kirjattu 5,8 me ostoja, joista ei käy ilmi suoritteen luovutusajankohta. Tämä haittaa mm. arvonlisäveron käsittelyä.

- usean viraston osalta ei ole selvitetty palkkakirjanpidon ja pääkirjanpidon välisiä eroja (vuosittain toistuva kommentti). Tuntuu yllättävän vaikealta korjata.

- maa-alueiden ja rakennusten kirjauksissa on ero useita miljoonia euroja pääkirjanpidon ja käyttöomaisuuskirjanpidon välillä. Huomautus koskee kiinteistövirastoa ja on vuosittain toistuva.

- rakennusvirasto on kirjannut maa- ja vesirakenteisiin valtiolle maksettavat rahoitusosuudet yhteishankkeista, vaikka se ei niitä omistakaan (aika mielenkiintoista)

- UMO Säätiön säädepääoma on kirjattu tytäryhtiöosakkeisiin. Kyseessähän on kuitenkin säätiö, jota kukaan ei omista, eikä sillä ole osakkeitakaan.

- kaupungilla on elatustukisaamisia yli 30 me, jotka taseessa on arvostettu nollaan euroon

- saastuneiden alueiden kunnostamistöiden määrään liittyy edelleen epävarmuutta. Tämän asian korjaamiseksi esitin toivomusponnen vuosi sitten.

- konsernitilinpäätöksen osalta on todettu, että sen laatimiselle ei ollut varattu riittäviä resursseja

- konsernin tuloslaskelman vertailutietoja ei ole muutettu vastaamaan muutettua laatimisperiaatetta

- konsernitilinpäätöksen laatijoilla ei ole ollut kattavia ja ajantasaisia tietoja kaikista konsernin tytäryhtiöiden tytäryhtiöistä ja osakkuusyhtiöistä

- vakuuksia ja vastuusitoumuksia koskevia liitetietoja emokaupungista ja konserniyhteisöiltä ei ole kerätty yhdenmukaisella tavalla

- konserniyhtiöiden tiedot arvonlisäveronpalautuksista puuttuu (liitetieto)

- konsernin ympäristövastuutieto tulee ilmoittaa (liitetieto)

- Eli konsernitilinpäätöksen osalta on runsaasti huomautettavaa.

- Lisäksi tilintarkastajat toteavat vielä, että vastuutiedot veloista, joiden vakuudeksi on annettu kiinnityksiä kiinteistöihin tai osakkeita, eivät sisällä tietoja velan määrästä ja vakuudeksi annettujen kiinnitysten tai osakkeiden kirjanpitoarvosta

- laadittava säännöt omasta puolesta annettaviin vastatakauksiin

- vuokravastuista ei ollut saatavilla vertailuvuoden tietoja

Tilintarkastajat moittivat myös kaupungin osakkuusyhteisöjen tilintarkastajia heidän hitaudestaan tilintarkastuskertomuksien toimittamisessa. Tämä on haitannut tilintarkastajien työtä. Samasta asiasta on reklamoitu jo vuodesta 2003 alkaen. Näiltä osin kaupungin konsernivalvonta ei tunnu toimivan.

Teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin osakkuusyhteisöt toimittavat tilintarkastajiensa lausunnot riittävän ajoissa konsernitilinpäätöksen laatimista varten.

Tarkastuslautakunta on jälleen tehnyt erinomaista työtä keskittyen suurelti toiminnallisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota mm. tulospalkkiojärjestelmiin toivoen sitovien toiminnallisten tavoitteiden painoarvon lisäämistä. Se on varsin aiheellista. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että palkkiojärjestelmät sisältävät monesti elementtejä, joiden pitäisi hoitua ilman erillispalkkiotakin. Toinen elementti on, että virastot sisällyttävät palkkiorahat talousarvioon vaikka rahoituksen pitäisi tapahtua syntyneiden säästöjen kautta. Talous- ja suunnittelukeskuksella ei tunnu olevan rohkeutta puuttua tähän virheelliseen käytäntöön.

Toisena kohtana otan esille tilahankkeiden kustannusarvioiden luotettavuuden. Sitä pitäisi parantaa riittävällä ennakkosuunnittelulla ja –tutkimuksilla sekä kustannussuunnittelun mukaanotolla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nimenomaan kustannussuunnittelun merkitys nousee korostuneesti esille.

Konserniyhtiöiden osalta lautakunta on ottanut käsiteltäväksi Finlandia-talo Oyj:n ja syystä kyllä. Finlandia-talon taloudellinen tilanne saattaa hankaloitua oleellisesti Musiikkitalon valmistumisen myötä.

Sitten aivan muutama kommentti viime vuoden tilinpäätöksestä. Toimintatuotot toteutuivat 7,8 % ja toimintamenot 8,4 % talousarviota suurempina. Verotulojen kasvuun, 150 me / 6,6 % vaikutti oleellisesti hyvänä säilynyt työllisyystilanne. Työllisyysaste oli vuoden päättyessä 76 %, joka on hyvää pohjoismaista tasoa. Yhteisöverotuotot kasvoivat 10 %. Tällä hetkellähän tilanne on aivan toinen työllisyyden ja yhteisöverotuottojen osalta. Työttömyys on voimakkaasti kasvamassa ja yhteisöverotuotot laskevat tänä vuonna useita kymmeniä prosentteja.

E.m. työllisyystilannetta koskien teen toisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus työllisyyden edistämistoimenpiteissään kiinnittää erityisesti huomiota nuorisotyöttömyyden vähentämiseen.

Kaupungin tulorahoitus eli vuosikate oli 181 % poistoista. Luku on jokseenkin sama kuin edellisenä vuonna. Investointien tulorahoitusprosentti oli 78 , joka on varsin hyvää tasoa. Valtionosuudet olivat 180 me. Henkilöstön määrä lisääntyi vuoden aikana 292 henkilöllä eli vajaalla prosentilla.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että kaupungin talous kehittyi viime vuonna yllättävän myönteisesti osoittaen 292 milj. euron ylijäämää. Joskin Helsingin Energian tuloksesta siirretyllä 250 miljoonalla eurolla oli kertyneeseen ylijäämään ratkaiseva merkitys. Haluan esittää kaupunginjohtajille ja kaupunginhallitukselle kiitokset viime vuoden taloudenpidon osalta. Melkoinen osa kiitoksesta kuuluu kylläkin Helsingin Energian johtokunnalle. Myönteistä oli myös se, että pitkäaikaisia lainoja onnistuttiin lyhentämään 59 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna tilanne saattaa olla toinen.

29.9.2008
Kiinteistöveroa kohtuullistettava

Kiinteistövero muodostuu rakennuksen ja maapohjan verosta. Rakennuksen verotusarvon määrittelee valtiovarainministeriö. Maapohjan hintamuutoksia seuraa VTT, joka määrittelee toteutuneiden tonttikauppojen perusteella alueittaiset hintatasot. Verohallinto voi ottaa verotusarvojen tavoitetasoksi VTT:n määrittelemästä hinnasta 73,5 %. Mikäli alueen tonttien verotusarvo on alle tavoitetason, verohallinto voi nostaa verotusarvoa enintään 30 % vuodessa. Nostoja voidaan tehdä niin kauan kuin verotusarvojen alueellinen hintataso on saavutettu.

Omakotitaloissa Helsingissä kiinteistöverojen osuus asumiskuluista on 10-20 %. Vaihtelu riippuu sijaintialueesta, tontin koosta ja rakennusoikeudesta sekä rakennuksen iästä ja suuruudesta. Maapohjan osuus omakotitalon kiinteistöverosta on 70-90 %. Omalla tontilla olevan kerrostalon kiinteistöveron osuus hoitovastikkeesta saattaa olla noin 15 %. Kiinteistöveron tuotto kunnille on tänä vuonna noin 950 miljoonaa euroa. Helsingissä sitä kertyy 150 miljoonaa euroa eli 1/6 koko maan kiinteistöverokertymästä.

Kiinteistöverojärjestelmä on viime vuosina johtanut kohtuuttomiin kiinteistöveron korotuksiin. Kova korotus kohdentuu varsinkin vanhoihin omakotitaloihin sitä raskaammin mitä suuremmalla tontilla talo sijaitsee.

Paljon on puhuttu Helsingin korkeista asumiskuluista. Helsingin korkea kiinteistövero johtaa siihen, että ihmiset hakeutuvat asumaan halvemmille alueille. Yhteiskuntarakenne hajaantuu, mikä lisää liikennettä ja päästöjä.

Kiinteistöverorasitusta voi alentaa monin keinoin. Kiinteistöverojärjestelmää tulisi muuttaa niin, että tehdään mahdolliseksi määritellä asuntokäytössä olevan maapohjan kiinteistöveroprosentti (Helsinki 0,7 %) samaksi kuin asuinrakennusten veroprosentti (Helsinki 0,22 %).

Kiinteistöveroprosenttien alarajat tulisi poistaa. Tällä hetkellä valtio määrittelee, paljonko kunnan on vähintään perittävä kiinteistöveroa. Tilanne on siinä mielessä outo, että verotulot tulevat kuitenkin kunnalle. Kiinteistöveron vuosittaiselle korotukselle pitäisi määritellä yläraja (esim. 5 %) kuten Ruotsin porvarihallitus on tehnyt.

Kaupunginvaltuustossa olen todennut, että kokoomuksen edustajat ovat lähes ainoita, jotka ajavat kiinteistöveron kohtuullistamista.

5.9.2008
Suomalaiset yrittäjät ja yhteiskuntavastuu
(Avauspuhe Helsingin Yrittäjät ry:n "Suomalaiset yrittäjät ja yhteiskuntavastuu" -seminaarissa)

Minulle on annettu mieluisa tehtävä avata tämä Helsingin Yrittäjien järjestämä seminaari Yrittäjät ja yhteiskuntavastuu. Tämä on ensimmäinen Helsingin Yrittäjien aihetta koskeva tilaisuus. Ilolla on todettava, että Helsingin kaupunki on lähtenyt aktiivisesti mukaan tähän seminaariin. Seminaarin teemakin on osittain seurausta Helsingin ja Turun kaupunkien viime vuotisesta Itämerihaasteesta. 

Yhteiskunnan muutos on käynnistänyt keskustelun yhteiskuntavastuusta. Mitä sitten on yritysten yhteiskuntavastuu? Eräs määritelmä kuuluu seuraavasti: ”Yhteiskuntavastuu on yritysten aktiivista vastuullisuutta, joka perustuu yrityksen omiin lähtökohtiin. Se on kestävän kehityksen mukaista hyvää yrityskansalaisuutta. Yhteiskuntavastuu on myös kilpailutekijä, joka vaikuttaa yrityksen kuvaan ja menestymiseen.”

Yritysten yhteiskuntavastuu jaetaan tavallisesti taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen. Taloudellinen vastuu edellyttää, että yritys pitkällä tähtäimellä tuottaa tulosta ja on täten kannattava. Sosiaalinen vastuu edellyttää, että yritys noudattaa lakeja, asetuksia ja määräyksiä sekä toimii hyvien tapojen ja sidosryhmiensä edellyttämän moraalin mukaisesti. Ympäristövastuu korostaa ympäristötekijöiden ja kestävän kehityksen huomioonottamista yrityksen toiminnassa.

Pk-yritysten yhteiskuntavastuullisuuden edistämiseksi on laadittu strategia työ- ja elinkeinoministeriössä. Hankkeen nimi on ”Vastuullisuudesta kilpailuetua pk-yrityksille”. Raportti on julkaistu viime heinäkuussa. Raportin mukaan vastuullisen yrityksen tunnusmerkkejä ovat muun muassa seuraavat tekijät:

Johtaminen
Vastuullisuus on kiinteä osa yrityksen ydinliiketoimintaa ja johtamiskulttuuria

Henkilöstö
Työntekijöitä kohdellaan reilusti ja kunnioittavasti

Ympäristö
Ympäristöä suojellaan tuleville sukupolville

Sidosryhmät
Yhdessä sidosryhmien kanssa hallitaan toiminnan, tuotteiden ja palveluiden sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia haittoja. Yritys työllistää, investoi ja tekee hankintoja kestävästi. Näin yritys tukee samalla toiminta-alueensa ja kansalaisten hyvinvointia.

Markkinat
Yritys kohtelee asiakkaitaan ja alihankkijoitaan reilusti ja kunnioittavasti eikä käytä markkina-asemaansa väärin. Yritys kehittää sosiaalisia ja ekologisia ongelmia ehkäiseviä toimintamalleja.

Näitä pääkohtia on raportissa täsmennetty monin alaviittein. Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on, että vastuullisuus tullaan sisällyttämään yritysten tukikriteereihin sekä koulutusohjelmiin. Olisi toivottavaa, että vastuullisen yritystoiminnan opetus laajenisi eri oppilaitoksiin ja että ne sisällyttäisivät yritysten yhteiskuntavastuun yhdeksi ulottuvuudeksi koulutustarjonnassaan ja toimisivat yritysten kanssa yhteistyössä aihetta koskevissa kehittämishankkeissaan.

Itse näen, että Helsingin Yrittäjät järjestönä sivuaa yhteiskuntavastuuta useilla hankkeillaan. Näistä haluan mainita: Palveleva Helsinki –hanke, YritysMentorointi-hanke ja Yrittäjyyskoulutuksen koordinointihanke. Näillä kaikilla hankkeilla on vahva yhtymäkohta myös yhteiskuntavastuuseen vaikkapa siten, että niiden avulla huolehditaan sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoiden toimivuudesta tai uuden yrittäjäsukupolven kannustamisesta.  

Olemme myös antaneet oman panoksemme Itämeren suojeluun yhdessä Suomen Yrittäjien kanssa toteutetulla Itämeri-kampanjalla. Helsingin Yrittäjien toimitusjohtaja Anssi Kujala tulee kertomaan toimenpiteistämme seminaarin kuluessa tarkemmin, mutta todettakoon jo tässä vaiheessa muutamia Itämeri-kampanjamme nettisivuilla yrittäjien toisilleen lähettämistä haasteista:

- ”Osallistutaanhan yhdessä Itämerenkin suojeluun!! Haastetaan kaikki kauppiaat - ainakin rannikkokaupungeissa!”

- ”Hei Jari. Vaikka yrityksesi asiat ovat kunnossa, miten voisit osaltasi parantaa Itämeren tilaa?”

- ”Hei yrittäjäkollega! Tässä ajankohtaista asiaa. Videoneuvotteluja! Sähköistä laskutusta! Hybridikeikkabussi...? Talkoisiin mars!”

Uskon, että me helsinkiläiset yrittäjät kannamme yhteiskuntavastuuta kukin omien keinojemme ja tapojemme muodossa – ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Tulemme varmasti olemaan aktiivisesti mukana myös työ- ja elinkeinoministeriön vastuullisuushankkeessa. Itse näen ja toivon, että Yrittäjien Yhteiskuntavastuuta koskeva seminaari muodossa tai toisessa olisi oleellinen osa suomalaisen Yrittäjäpäivän ohjelmaa vuosittain.

7.5.2008
Liikenneturvallisuuden parantaminen Malmilla

Karviaistien koulu sijaitsee Malmin asematien ja Karviaistien kulmassa. Malmin asematietä risteävä Pekanraitti muodostaa monen koululaisen kulkureitin. Pekanraitin yhteydessä on suojatie. Suojatien läheisyydessä on levennykset toimistotalojen pysäköintialueille kääntymistä varten. Alueella on tapahtunut monia vaaratilanteita, kun takaa tulevat autot ajavat suojatien eteen pysähtyneiden pysäköintialueelle kääntyvien autojen ohitse pysähtymättä.

Vastaavanlainen tilanne on Tullivuorentien pitkillä suorilla. Tullivuorentiellä on jalankulkuvalot Pyrytien risteyksen kohdalla. Toiset jalankulkuvalot voisi rakentaa Tuulitien risteyksen lähelle. Siinä on risteävä kevyen liikenteen väylä, jota kulkien on hyvä yhteys Ala-Malmin koululle ja Filpuksenpuistossa olevalle päiväkodille.

Tein valtuustossa seuraavan aloitteen:
Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että edellä mainittuihin risteyksiin tulee asentaa jalankulkuvalot liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

23.4.2008
Pukinmäen nuorisotalon säilyttäminen

Pukinmäen nuorisotalo on vakiinnuttanut paikkansa alueen nuorison tukikohtana. Nuorisotalo on usean kymmenen nuoren kantapaikka. Tilat sijaitsevat varsin keskeisesti Pukinmäen rautatieaseman ja bussipysäkkien läheisyydessä. Sinne on helppo tulla.

Nuorisotalo tarjoaa erittäin monipuoliset mahdollisuudet erilaisille harrasteille. Talossa on mm. kokoustiloja, liikuntasali, moottorihalli, bändien harjoitustila ja punttisali.

Nuorisotilat toimivat kaupungin omistamassa huoneistossa. Tiloissa on tehty korjaus- ja kunnostustöitä tämän ja viime vuoden aikana. Nuorisotalo toimii tällä hetkellä myös Camera Obscura –päihdekasvatustyön keskuspaikkana Helsingin, Espoon ja Vantaan yläkouluille.

Tein valtuustossa seuraavan aloitteen:
Kaikkeen edellä esitettyyn viitaten me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Pukinmäen nuorisotalo saa jatkaa toimintaansa nykyisissä tiloissa sen nykyisen vetäjän, NMKY:n, johdolla.

31.3.2008
Helsingin kaupungin asuntotonttien vuokrausperusteet uusittava

Viime aikoina on kirjoitettu paljon suunnitelluista kaupungin asuntotonttien kohtuuttomista vuokrankorotuksista. Tonttien vuokrat määräytyvät kaupunginvaltuuston vuonna 1980 tekemän päätöksen mukaisesti niin, että asuntotontin vuosivuokra on neljä prosenttia tontin laskennallisesta hinnasta, eli tontin rakennusoikeuden arvosta. Tontin vuokra on sidottu elinkustannusindeksiin. Tontin vuokran saattaminen käyvälle tasolle tapahtuu 60 vuoden sopimuksissa vuokrakauden päättyessä ja 100 vuoden sopimuksissa 30 vuoden välein.

Koko tonttien vuokrausjärjestelmä olisi täydellisen uudelleenarvioinnin tarpeessa. Tällä hetkellä ero kalleimman ja halvimman tonttivuokran välillä on 33-kertainen laskettuna rakennusoikeusneliömetriä kohti. Tontin vuokra voi olla myös vain murto-osa vastaavan omistustontin kiinteistöverosta ja kahden vierekkäisen, täysin samanlaisen tontin vuokrat voivat oleellisesti poiketa toisistaan.

Nämä epäkohdat johtuvat seuraavista tekijöistä:
- Tontin alkuvuokra perustuu senhetkiseen maanhinnan tasoon ja vuokraa korotetaan elinkustannusindeksin mukaan.
- Elinkustannusindeksi ja maanhinnan nousu poikkeavat oleellisesti toisistaan. Jos elinkustannusindeksi nousee 3 % vuodessa, ovat elinkustannukset 60 vuoden kuluttua noin 6-kertaiset, mutta kun tonttien hinnat nousevat esimerkiksi 7 % vuodessa, ovat niiden hinnat 60 vuoden päästä noin 60-kertaiset. Maanhinnan nousu ja elinkustannusindeksin muutos eivät riittävästi korreloi keskenään.

Mitä parannuksia tilanteelle on tehtävissä?
Ensinnäkin voitaisiin kehittää maanhintaindeksi, jonka liukuvaan 5 vuoden keskiarvoon tonttien vuokrat sidottaisiin, eli luovuttaisiin elinkustannusindeksin käytöstä. Sopimuksessa voisi olla klausuuli, että vuosittaiset muutokset saisivat olla enintään X %.

Toinen vaihtoehto on, että vuokrat tarkistetaan käyvälle tasolle nykyistä useammin esimerkiksi 10 tai 20 vuoden välein. Tällöin kertakorotus olisi oleellisesti nykyistä pienempi.

Kolmas mahdollisuus on siirtyä Tukholman malliin. Tukholmassa tonttivuokrat kerrosneliömetriä kohti on määritelty kaupunginosittain ja ne on ilmoitettu kaupungin nettisivuilla. Vuokrat tarkistetaan käyvälle tasolle 10 tai 20 vuoden välein. Tukholman mallissa toteutuu avoimuus ja kansalaisten tasapuolinen kohtelu.

Helsingin tontinvuokrausjärjestelmää voi pitää mielivaltaisena ja epäloogisena.

Jos nykyistä asuntotonttien vuokrausjärjestelmää katsotaan kaupungin talouden kannalta, tullaan melko yllättäviin tuloksiin. Kaupungin asuntotonttien maanvuokratuloiksi tänä vuonna on budjetoitu 70 miljoonaa euroa. Kaupungin vuokratonteilla on noin 160.000 asuntoa. Tämä vastaa noin 12 miljoonaa rakennettua kerrosneliömetriä. Jos tontin kohtuullisena kerrosneliömetrihintana pidetään 600 euroa, saadaan asuntotarkoituksiin vuokratun maapohjan arvoksi noin 7000 miljoonaa euroa. Todellisuudessa siis vuokrattujen asuntotonttien tämän hetkinen vuokratulo kaupungille, 70 miljoonaa euroa, on vain 1 % niiden arvosta.

Jotta valtuuston vuonna 1980 tekemä päätös toteutuisi, tulisi kaupungin tulojen asuntotonttien vuokrista olla vähintään 250 miljoonaa euroa vuodessa. Tässä on otettu huomioon, että aravarahoitusta saavien tonttien tavoitevuokra on 3,2% tontin arvosta. Nykyinen järjestelmä jättää täten tulouttamatta vuosittain noin 180 miljoonaa euroa kaupungin kassaan, mikä vastaa lähes kahden kunnallisveroprosentin tuottoa vuosittain. Saamatta jäävien tontin vuokrien pääomitettu nykyarvo on 5 % korkokannalla laskettuna 3,6 miljardia euroa, eli Helsingin kaupungin yhden vuoden talousarvion suuruinen summa.

26.3.2008
Aurinkomäen kaava

Solbackan pihapiirissä on neljä rakennusta. Päärakennuksen lisäksi tilan pihapiirin rakennuksille on varattu rakennusoikeutta 380 m². Päärakennuksen rakennusoikeutta kerrosneliömetreinä ei ole merkitty. Mielestäni olisi pitänyt merkitä. Lisäksi tilalle saa rakentaa tallirakennuksen 1000 kem². Tilan kokonaisrakennusoikeus on täten noin 1600 m². Olisi varsin kohtuullista, että tila liitetään kaupungin kunnallistekniikkaan.

Tein valtuustossa seuraavan toivomusponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuudet liittää kaavassa olevan Solbackan tilan rakennukset kunnallistekniikkaan tarpeellisin osin. Ponsi hyväksyttiin äänin 84-0.

12.3.2008
Rakennusvirheiden torjuminen

Kuntaliiton tekemien selvitysten mukaan kosteus- ja homeongelmia on 20-25 prosentissa julkisista rakennuksista. Koulujen rehtoreille ja päiväkotien lastenhoitajille suunnattu kysely antoi tulokseksi selvästi suurempia lukuja.

Kosteus- ja homevaurioiden vähentämiseksi on ryhdyttävä ripeisiin toimenpiteisiin. Kaupungin rakennusten osalta tulee nopeasti laatia riskikartoitus ottaen huomioon mm. rakennuksen käyttötarkoitus, ikä, puutteet salaojituksessa, alapohjarakenne, rakennusmateriaali, aikaisemmin tehdyt kuntoarviot sekä energia- ja muut katselmukset.

Ruotsissa kosteus- ja homeongelmia pyritään poistamaan määräyksellä, jonka mukaan esimerkiksi koulujen ilmanlaatu on tutkittava joka toinen vuosi.

Tein valtuustossa seuraavan talousarvioaloitteen:
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2009 talousarvioon varataan riittävät määrärahat mm. koulujen ja päiväkotien riskikartoitusten tekemiseen ja säännöllisten sisäilmatutkimusten käynnistämiseen joko omana työnä tai ostopalveluina.

12.3.2008
Pukinmäen tekojääradan laajentaminen 

Ilmaston lämpeneminen hankaloittaa suuresti talviurheilulajien harrastamista Helsingissä. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikilla koululaisilla olisi mahdollisuus hiihtoon ja luisteluun kodin ja koulun lähialueella. Tässä liikuntavirasto on kyllä tehnyt parhaansa. Koillis-Helsinki on laaja alue, jossa on yksi jäähalli Malmilla. Se on kuitenkin kaukana kouluista. Pukinmäen urheilupuisto sijaitsee varsin keskitetysti ajatellen Pukinmäen, Malmin, Pihlajamäen, Tapanilan ja Suutarilan koululaisia.

Tein valtuustossa seuraavan talousarvioaloitteen:
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2009 talousarvioon varataan tarvittavat määrärahat Pukinmäen nykyisen tekojääradan laajentamiseksi niin, että se tarjoaisi riittävät puitteet koululaisten ja muiden luisteluharrastukselle.

12.3.2008
Helsingin Yrittäjien historiikin laatiminen

Yksityisyrittäjäin Helsingin aluejärjestön perustamiskokous pidettiin 10.1.1939. Perustamiskokous oli kutsuttu koolle Yksityisyrittäjäin Liitto ry:n toimesta lähettämällä kutsukirje helsinkiläisille Yksityisyrittäjäin Liittoon kuuluvulle yksityisyrityksellisille liikemiesjärjestöille. Kokouksessa edustettuina olivat: Helsingin Lihakauppiasyhdistys, Helsingin Kauppiaiden yhdistys, Helsingin Siirtomaatavarakauppiaiden yhdistys, Helsingin Kenkäkauppiasyhdistys, Pukimoliikkeiden yhdistys, Helsingin Huonekalukauppiaiden yhdistys, Kemikaalikauppiasyhdistys, Suomen Kelloseppäliitto, Helsingfors Svenska Köpmannaförening, Suomen Tukkukauppiaiden liitto, Lasi- ja porsliiniyhdistys, Polkupyöräkauppiaiden Yhdistys, Urheilu- ja Ampumatarvikekauppiaiden Yhdistys, Hedelmätuontiliikkeiden Yhdistys ja Yksityisyrittäjäin Liiton edustaja. Toimialueeksi käsitettiin Helsinki ja sen lähiympäristö.

Nyt suunnitellussa työssä tarkastellaan nykyisten järjestöjen ja niiden edeltäjien historiaa koko toimintakaudelta. Järjestö on perustettu vuonna 1939 nimellä ”Yksityisyrittäjäin Helsingin aluejärjestö” ja eri vaiheiden ja nimenmuutosten jälkeen organisaatio on muotoutunut nykyisenkaltaiseksi.

Nykyisin Helsingin Yrittäjät ry on lähes 5000 jäsenyrityksen yhteinen edunvalvonta- ja palvelujärjestö, johon kuuluu kuusi paikallisyhdistystä ja nuorten yrittäjien verkosto. Historiikki tehdään osin yhdessä Espoon ja Vantaan yrittäjäjärjestöjen kanssa, jotka ovat matkan varrella erkaantuneet omiksi itsenäisiksi yrittäjäyhdistyksiksi. Koko pääkaupunkiseudulla järjestöissä on lähes 10 000 jäsenyritystä.

Keskeiset kysymykset liittyvät järjestön merkitykseen yrittäjien aseman ja yritystoiminnan kehittämisessä alueella. Historiikissa tarkastellaan myös järjestöjen asemaa Suomen Yrittäjissä tai sen edeltäjissä sekä tuodaan esiin yrittäjänä olemisen arkea muuttuvassa toimintaympäristössä. Historiikissa on myös tarkoitus tutkailla Helsingin kaupungin suhtautumista yritystoimintaan vuosikymmenten saatossa sekä yritystoiminnan merkitystä Helsingin kaupungin kehitykseen.

Työn käynnistymisen perusteluina on potentiaalisten haastateltavien ikääntyminen ja heillä olevan historiantietouden talteen saaminen. Vuonna 1939 perustetun ”kanta-yhdistyksen” 70-vuotispäivää vietetään vuonna 2009.

Tein valtuustossa seuraavan talousarvioaloitteen:
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2009 talousarvioon varataan Helsingin kaupungin osuudeksi helsinkiläisen yritystoiminnan historiikin laatimiseksi 15.000 euron määräraha.

13.2.2008
Asuntotonttien vuokrat (puheenvuoro kaupunginvaltuustossa)

Asuntotonttien vuokrista on puhuttu viime aikoina varsin paljon. Nykyinen vuokrausjärjestelmä, jossa vuokrien tasokorotukset toteutetaan 30 tai 50 vuoden välein, on ongelmallinen. Nykyisen järjestelmän puutteet ovat itse asiassa aikaansaaneet nyt käynnissä olevan keskustelun. Vuokran määräytymisperusteina 4 % tai 5 % vastaa varsin hyvin tämän hetkistä korkotasoa.

Toinen varsinainen epäkohta on siinä, että tonttien vuokrat sidotaan elinkustannusindeksiin, joka ei riittävästi korreloi tonttien hintakehityksen kanssa. Otan esimerkin. Oletetaan, että elinkustannusindeksi nousee 3 % vuodessa. Tällöin tontin vuokra nousee 30 vuodessa 2,4-kertaiseksi ja vastaavasti 50 vuodessa 4,4-kertaiseksi. Jos tonttien hinnat nousevat 8 % vuodessa, on niiden todellinen arvo 30 vuoden päästä 10-kertainen ja 50 vuoden päästä 47-kertainen.

Tämä osoittaa, että nykyinen järjestelmä ei toimi. Korjaustoimenpiteenä tulevat kysymykseen vuokrien korotukset 20 vuoden välein tai vielä mieluummin 10 vuoden välein. Paras keino olisi kuitenkin sitoa vuokrat tonttihintaindeksiin niin pääsääntöisesti vältyttäisiin erillisistä vuokratasokorotuksista.

16.1.2008
Helsingin kaupungin talousarvio 2009 (puheenvuoro kaupunginvaltuustossa)

Vuoden 2009 talousarvion lähtökohtana tulee olla kunnallisveroprosentin säilyttäminen ennallaan. Rakennusten kiinteistövero nousee tänä vuonna 6 % ja maapohjan enimmillään 30 %. Joten kiinteistöveron nousu on enimmillään tuo edellä mainittu 30 %. Viime vuonna Espoo ja Vantaa alensivat kiinteistöveroa asumiskustannusten kohtuullistamiseksi. Minusta Helsingin tulisi vuodelle 2009 alentaa maapohjan kiinteistöveroprosentti 0,5: een.

Vuoden talousarviota laadittaessa tulisi myös laatia aikataulu, jonka mukaisesti luovutaan Helsingin Energian rahojen käytöstä kaupungin käyttömenojen rahoittamiseen. Vuonna 2009 on erääntymässä lainoja vajaa 60 miljoonaa euroa. Enimmäislisälainanotto voi mielestäni olla samaa suuruusluokkaa.

Investointipuolella kaupunkia ovat odottamassa monet suuret hankkeet, kuten keskustatunneli, länsimetro, kalasatama, länsisatama jne. Näiden rahoituksesta olisi hyvä olla ehdotus vuoden 2009 talousarviossa.

Omaishoitajien asemaa tulisi edelleen parantaa. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, joka itse asiassa tuo suuret säästöt kaupungintaloudelle. Tämä olisi otettava huomioon talousarviota laadittaessa.

Viime aikoina kaupunki on myynyt ja vuokrannut joitakin tontteja samalta alueelta. Tällöin on voinut todeta, että kaiken aikaa maanvuokran perusteena käytetään selvästi käypää hintaa alhaisempaa maanarvoa. Kaupunkilaisten tasavertainen kohtelu edellyttää, että maanmyynnin ja vuokrauksen lähtökohtien tulee olla samat. Maanmyyntiä lisäämällä ja maanvuokratulojen saattamisella käyvälle tasolle voitaisiin kaupungin tuloja lisätä lyhyellä jänteellä kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Varsinkin kaupallisteollisten tonttien myyntiä pitäisi pyrkiä oleellisesti lisäämään.

Kaavoitusohjelman mukaan kaupunki kaavoittaa lähivuosina yli 400.000 kem² uutta rakennusaluetta. Sen nettoarvo lienee noin 200 miljoonaa euroa. Jos maan myyntitulot olisivat 100 miljoonaa euroa, lisääntyisi kaupungin maaomaisuuden arvo kaavoituksen kautta vielä samalla euromäärällä.

Yksi pienempi asia on Koillis-Helsingin soratiet. Minusta on kaupungille häpeäksi, että alueen kuuluttua Helsinkiin yli 60 vuotta, ihmiset joutuvat vielä kulkemaan monesti varsin kuoppaisilla ja kuraisilla sorateillä. Tähän toivon tarpeellisen määrän korvamerkittyjä euroja. 

Kaupunki joutuu tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin hankkimaan erilaisia palveluja yksityissektorilta. Tähän liittyviä valmiuksia tulee kehittää henkilökunnan parissa ja yhteistyössä yritysjärjestöjen kanssa. Tätä helpottaisi tilaaja-tuottaja –mallin sisäänajo organisaatioon entistä laajemmin. Kaikkien hallintokuntien tulisi laatia palvelustrategiat. Niissä määriteltäisiin selkeät tavoitteet yksityisen sektorin palvelutuotannon lisäämiseksi. Tässä tarkoituksessa Helsingin Yrittäjät on käynnistänyt Palveleva Helsinki –hankkeen, jossa pyritään hakemaan uusia yhteistyömuotoja Helsingin kaupungin kanssa.

22.8.2007
Palveleva Helsinki

Helsingin Yrittäjät tulee lähivuosina panostamaan nykyistä enemmän helsinkiläisten yritysten etuja palvelevaan kehitystoimintaan. Ensimmäisenä käynnistyy Palveleva Helsinki –hanke. Sen tavoitteena on
- luoda nykyistä tiiviimpi keskusteluyhteys sosiaali- ja terveysalan yrittäjien ja Helsingin kaupungin välille,
- kehittää pk-yritysten kilpailu- ja markkinointiosaamista koulutuksen avulla ja
- löytää oikeat kysymyksenasettelut ostopalveluihin liittyviin ongelmiin ja ratkaista ne.

Hankkeelle löytyy monia hyviä perusteluja. Globalisaatio tulee jakamaan työpaikat alueellisesti uudella tavalla. Varmimmin Suomessa pysyy sellainen palvelutoiminta, joka vaatii suoraa kontaktia palvelun suorittajan ja asiakkaan välillä. Tällaiset palvelut ovat pienyritysvaltaisia. Helsingissä on yli 30.000 pk-yritystä. Palveluyritysten osuus koko yrityskannasta on 85 %. Terveys- ja sosiaalipalvelut työllistävät Helsingissä lähes 50.000 henkilöä. Yritysten merkitys palvelujen toteuttajina tulee kasvamaan terveys- ja sosiaalipuolella.

Helsingin kaupunginhallituksen hyväksymässä elinkeinostrategiassa todetaan, että kaupungin mahdollisuudet lisätä merkittävästi omaa palvelutuotantoaan ovat rajalliset, kun noin kolmannes kaupungin henkilöstöstä siirtyy lähivuosina eläkkeelle. Ikääntymisestä johtuva rakennemuutos tarjoaa Helsingille ja muillekin kunnille mahdollisuuden palvelutuotannon hallittuun muuttamiseen. Tätä voidaan edistää lisäämällä osto- ja tarjousosaamista, luomalla selkeät hankintaohjeet ja kilpailutuskäytännöt.

Uusi laki julkisista hankinnoista tuli voimaan kesäkuun 2007 alusta. Lain näkyvin uudistus on, että kaikista hankintalain mukaan toteutettavista hankinnoista on julkaistava hankintailmoitus. Laajeneva ilmoitusvelvollisuus lisää huomattavasti avointen tarjouskilpailujen määrää ja toisaalta kiristää kilpailuolosuhteita.

Kehityshankkeen toteuttamisessa voidaan hyödyntää Suomen Yrittäjien julkaisemaa hankintaopasta, jossa kuvataan tiiviisti, mitä julkiset hankinnat ovat ja miten lainsäädäntö niitä ohjaa.

Palveleva Helsinki –hanke käynnistetään marraskuussa järjestettävällä hyvinvointiseminaarilla. Seminaarissa etsitään palvelutuotannon kipupisteitä ja haasteita. Kun ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan, eri osapuolien on mahdollista löytää niihin yhteiset ratkaisut. Seminaarissa alustavat mm. ministeriön ja Helsingin kaupungin edustajat.

Palveleva Helsinki –hanke tuottaa runsaasti hyödynnettäviä tuloksia ja aineistoa. Näitä ovat koulutusmateriaalit, asiantuntijapuheenvuorot ja –kirjoitukset, uudenlaiset ratkaisuvaihtoehdot ja yhteiset pelisäännöt. Loppuraportti kootaan kirjaksi, joka auttaa yrittäjiä ja palvelujen tilaajia hankintaprosessin eri vaiheissa.

14.8.2007
Maksuton joukkoliikenne (mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin)

Ari Lehtinen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivuilla (9.8.2007) maksuttomasta joukkoliikenteestä. Haluan korjata muutamia harhaisia ilmaisuja.

Maksutonta joukkoliikennettä ei ole, vaan aina sen joku maksaa. Jos matkustajat eivät maksaisi nykyistäkään osuutta, noin puolta todellisesta lipun hinnasta, olisi ilmeistä, että liikenteen kustannukset nousisivat nykyistä enemmän kansalaisten kustannusvalvonnan vähentyessä.

Samassa kirjoituksessa puhutaan myös liikennelaitoksen vuosina 2005 ja 2006 tekemistä voitoista. Kun verovaroin maksetaan puolet lipun hinnoista, olisi ehkä oikeampi todeta, että tariffitukea onnistuttiin vähentämään muutama prosentti.

Kauko Koskinen